Arvostan suuresti painettua sanaa. Aamukahvi ja rapiseva sanomalehti. Syysiltana nautittu teekupillinen ja hyvä kirja. Vastuullinen ja järkevä osa aivoistani yrittää vakuuttaa minua mobiililehtien ja e-kirjojen ekologisuudesta ja käytännöllisyydestä osittain siinä onnistuenkin. Silti syvällä minussa elää kaipaus painetun sanan maailmaan, eikä sillä ole mitään tekemistä rationaalisuuden kanssa. Tai ehkä sillä onkin. Olen analoginen nainen digitaalisessa maailmassa.
Vierastan myös itsepalveluautomaatteja, joita jokaiseen palvelupisteeseen pystytetään. En ole täysin ymmärtänyt onko niiden tarkoitus palvella asiakkaiden vai yritysten tarpeita, itse mieluiten valitsen ihmisen tiskin takana.
Urheilukellonikin heijastelee kaiketi samaa ajatusmaailmaa, sillä se on ulkomuodoltaan kuin tavallinen kello viisareineen ja pyöreine kellotauluineen!
Reaktioni ei liene yllätys, kun ensikertaa minulle esitettiin ajatus, että perustaisin automaatioalan yrityksen. Kyllä, pidin sitä mahdottomana. Ja mahdottoman kiehtovana!
En suinkaan vastusta kehitystä ja teknologiaa, päinvastoin. Jos ihmiskunta ei hyvin nopeasti kehitä toimintatapojaan, tuhoamme itsemme. Pienemmässäkin mittakaavassa annan suurta arvoa automatisoinnin meille suomalle turvallisuudelle, huolettomuudelle sekä säästyneelle ajalle ja rahalle.
Kodin automaatio tarjoaa sitä samaa yksinkertaisuutta ja huolettomuutta, jota painettu sana ja analoginen kello minulle nostalgisesti edustaa.
Automaation tehtävä ei ole tehdä kodin toiminnoista tieteisseikkailua. Automaation tehtävä on vapauttaa ihmisen resursseja ja antaa mahdollisuuden keskittyä siihen, mikä oikeasti on tärkeää.
- Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.