Robotti-imurin evoluutio

Tekniikan maailman artikkelissa, Robotti-imurit tulivat aikuisiksi, kerrottiin ensimmäisten robotti-imurien tulleen markkinoille vuosituhannen vaihteessa. Ensimmäisen robotti-imurin suoritus ei saanut kuitenkaan huikeaa suosiota, vaan sitä verrattiin yhteistyöhaluttoman teinin imurointisuoritukseen.

Nykyiset robotti-imurit ovat paitsi tehokkaita myös älykkäitä. Robotti-imurit keräävät isot ja pienet roskat sekä karvat tukkeutumatta. Ne osaavat ladata itsensä itsenäisesti, tietävät missä ovat ja missä ovat olleet ja kykenevät säätämään itse tehoaan riippuen imuroitavasta alustasta. Eivätkä ne marise kotitöistä. Ne ovat siis hyvinkin kasvaneet aikuisiksi.

Robotti-imurin esi-isät

iRobotin kehitysvaiheita tutkiessani löysin sen kehityshistorian, mikä olikin varsin kiintoisaa luettavaa. Referoin sitä hieman tähän teille.
iRobotin ensimmäiset robotit, Genhis (1991) ja Ariel (1996) kehitettiin tutkimaan muita planeettoja ja toimimaan sota-alueilla miinanraivausrobotteina säästäen ihmishenkiä!

2001 kehitetty PackPot auttoi WTC-iskujen jälkeen pelastustyöntekijöitä ja sitä on käytetty laajemmin myös sota-alueilla pommien purkamiseen. Robotti-imurin esi-isät olivat siis melkoisia sankareita, kehitetty tekemään suuria asioita ihmisen hyväksi.

2002 ilmestyi ensimmäinen varsinainen imuri, Roomba. Sitä on sittemmin myyty yli 12 miljoonaa kappaletta ympäri maailman, joten ehkä se ei kuulunut näihin Tekniikan maailman mainitsemiin haluttomiin teini-robotteihin.

Aikuiset robotti-imurit

2000- luvun aikana pikku robotit ovat käyneet läpi melkoista kehitystä. iRobot on kehittänyt mm tiedustelurobotin, kommunikaatiorobotin sotilastarkoituksiin sekä vedenalaisen itsenäisen robotin öljykatastrofien valvontaan. Samalla on kehittynyt yhä tehokkaampia ja älykkäämpiä imureita, robotti räystäskourujen puhdistukseen (Loof) sekä moppausrobotti Braava.

Tunnen tarvetta puolustaa näitä sympaattisia robotti-imureita, etteivät ne jää nyt esi-isiensä sankariviitan varjoon. Imurointi on yksi raskaimmista kotitöistä ja sen huomaa hyvin nopeasti jos fyysinen toimintakyky heikkenee. Eli jos selkä ns. naksahtaa tai vanhetessa liikuntakyky huonontuu. Myös ruuhkavuosissa räpiköivät tietävät, kuinka paljon arvokasta aikaa kuluu imuroidessa hiekkaa ja koirankarvoja yhä uudestaan lattioilta.

Robotti-imureita on luonnehdittu arjen sankareiksi ihan syystä, mutta vasta tähän kehityskaareen tutustuttuani huomasin, kuinka osuva nimitys onkaan. Nehän ovat synnynnäisiä sankareita!

Robotti-imureista ja muista kotiroboteista voit lukea lisää täältä: Robotit kotonamme

Robotit kotonamme

Kun roboteista puhutaan, saattaa mieleen tulla takavuosien Robocop tai isojen teollisuuslaitosten tuotantotilat ja niiden robotit. Itselleni tulee mieleen ensimmäisenä kotipitäjän robottitehdas, jota nuorempana kävin kesätöissä pelonsekaista kunnioitusta tuntien siivoilemassa.

Pikkuisia robottikavereita kuhisee joka puolella ympärillämme. Tai jos nyt ei ihan joka puolella niin enenevissä määrin kuitenkin. Puhun nyt robotti-imureista, robottiruohonleikkureista ja muista kodin pikku roboteista, jotka valtaavat alaa isommilta ja kankeammilta kollegoiltaan. Miten näihin pikkuapureihin suhtaudutaan tai miten niihin pitäisi suhtautua?

Hifistelyä vai hyötyä?

Onko pienet kotirobotit hyödyllisiä apureita vai pelkkää hifistelyä ja snobbailua, jota harrastaa korkeintaan insinöörit, hörhöt ja uusavuttomat? Ruohonleikkuu ihan tavallisella koneella on terveyttä edistävää kuntoilua ja asunnon imurointiin käytetty puoli tuntia ei suuri panostus omaan kotiin ole.

Ennen kuin suorilta käsin syyttää robottileikkurin hankkinutta naapurin isäntää snobbailevaksi IT-hörhöksi, kannattanee asiaa miettiä toisenkin kerran. Imurointi ja ruohonleikkuu tuntuu kevyeltä silloin kun olet ihan kunnossa. Toimintakyvyn syystä tai toisesta alentuessa esimerkiksi imurointi alkaa kuitenkin nopeasti tuntua raskaalta tehtävältä, joka toistuu suhteellisen usein. Selkävaivat, ikä, raskaudet tai huimaus aiheuttavat haasteita, joita pieni robotti voi helpottaa huomattavasti.

Aika on rahaa

Toinen mahdollinen näkökulma on käytettävissä oleva aika. Vaikka olisit elämäsi kunnossa, niin esimerkiksi koirataloudessa saatetaan joutua imuroimaan jopa päivittäin. Väistämättä tekee mieli alkaa laskea rahallista arvoa sille ajalle, joka imurointiin menee kuukaudessa. Laske tässä välissä vaikka omalla kohdallasi, kuinka paljon käytät omaa aikaasi imuroimiseen. Tai vaimo käyttää. Se aika on pois muista asioista, kuten vaikkapa perheeltä ja ystäviltä.

Luin eräänä iltana keskustelua, jonka aloitti koirankarvoihin tuskastunut koiranomistaja ja keskustelusta nousi yksi selviytymisstrategia ylitse muiden: robotti-imuri! Robotti-imuri on karvanlähtöajan pelastus. Väitän, että se saattaa pelastaa myös aika paljon hermoja.

Aika-näkökulmaa voi miettiä myös robottileikkurin suhteen. Suomen kesä on yleensä lyhyt ja vähäluminen. Lomat vielä lyhyempiä ja täynnä ohjelmaa. Asiasta ei tarvitse varmaan sanoa enempää. Toki jotkut jopa pitävät nurmikon leikkaamisestaja tämä heille suotakoon. Meille muille voi robotit tuoda lisää rentoutumisaikaa ja siistin pihapiirin.

Entä jos aikaa on ihan tarpeeksi eikä fyysisessä kunnossakaan ole mitään moitittavaa, onko kotirobotti silloin turhake? Saako kotiinsa haluta teknisen apuvälineen ihan vain, koska ei vain halua leikata nurmikkoa tai hinkata imurilla nurkkia?

Minä sanon, että kaikkia kotitöitä saa inhota ihan vapaasti!