9. tammikuuta 2019

IoT ja juoruileva keskusneiti


Aamulla radiossa kerrottiin lankapuhelimien poistuvan
kokonaan käytöstä. Hämmästyin hieman uutista. En toki lankapuhelimien uhkaavaa
sukupuuttoa, vaan ajatusta siitä, että niitä vielä on jossain. En muista
nähneeni yhtäkään yli viiteentoista vuoteen.




Onhan tavalliset kännykätkin jo hävinneet lähes kokonaan, joskin retrovillitys on nostanut niitä vielä hieman ihmisten tietoisuuteen. Se oli sitä aikaa, kun puhelimen olemassaolon tarkoitus vielä oli puhelujen välittäminen.




Yle uutisoi aiheesta: Puhelinlankojen joutsenlaulu jatkuu: Telia lopettaa lankapuhelinliittymät








Älylaitteet tiedon muikkuverkkoina





Nykyiset kännykät ovat lähes kaikki älypuhelimia. Termi
viittaa hienoisen harhaanjohtavasti tekoälyyn.
Älypuhelin, kuten muutkaan älylaitteet, eivät oikeastaan sisällä
varsinaisesti tekoälyä. Älypuhelimeni ei ole älykäs. Puhelimien kautta
käytettävät sovellukset sen sijaan varsin laajasti käyttävät tekoälyä
hyväkseen. Jos aikaisemmin puhelimien tehtävä oli välittää puheluita, niin nykyään
niiden tehtävä on olla tekoälyä hyödyntävien sovellusten välittäjiä.

Älylaitteet keräävät suuren määrän yksityiskohtaista tietoa käyttäjistään
ja niiden viiteryhmistä sekä analysoivat sitä pystyäkseen tarjoamaan ihmisille
mahdollisimman sopivia palveluja.

IoT ja älytön tekoäly

IoT eli internet of things on yleisnimitys verkkoon kytketyistä laitteista. Pienlaitteiden kuten kännyköiden, älykellojen ja robotti-imureiden lisäksi kodissa voi olla verkkoon kytkettynä vaikkapa henkilövaaka, ilmalämpöpumppu, hella, saunan kiuas. Luettelo jatkuu melko pitkään. Oikeastaan kaikki laitteet, joita voi ohjata etäohjauksella puhelimen avulla on osa IoT:tä.

Joko tuntuu tarvetta foliohatulle? Niin vähän pitääkin. Maailma
on muuttunut huimaavan nopeasti lankapuhelinajasta tähän päivään ja vauhti
kiihtyy. Kun suuria määriä tietoa kerätään, on tietoturvasta pidettävä erittäin
hyvää huolta. Siksi ei ole samantekevää mistä ja mitä älylaitteita kotiinsa
kantaa, saati se mitä tietoja itsestään mihinkin jakaa.

Välillä nousee esiin myös huoli tekoälyn kiihtyvästä
kehittymisestä ja siitä mihin se johtaa. Tekoäly jaetaan niin sanottuun vahvaan
tekoälyyn ja heikkoon tekoälyyn. Vahva tekoäly kykenee oppimaan uutta ilman
ohjelmointia, sekä käyttämään keräämäänsä tietoa itsenäisesti erilaisiin
ongelmiin. Vahvaa tekoälyä voisi verrata ihmiseen.

Vahvaa tekoälyä ei ole olemassa, vaan se on teoreettinen
käsite. Kaikki olemassa oleva tekoäly on heikkoa tekoälyä. Se vaatii
ohjelmointia toimiakseen ja se käyttää keräämäänsä tietoa sen ongelman
ratkaisemiseksi, joka sille on esitetty. Se ei pysty soveltamaan oppimaansa
uusiin ongelmiin.

Keskusneidin tietoturva

Tekoälyn itsensä suhteen voimme kaiketi riisua foliohatun
turvallisesti. Tietoturvakysymykset taasen ovat täysin relevantti huolenaihe ja
niistä meidän kaikkien pitääkin olla tietoisia. Älylaitteita hankkiessa ja käyttäessä
on hyvä muistaa, että kaikesta kehityksestä huolimatta suurin tietoturvariski
ei ole pohjimmiltaan muuttunut mihinkään.

Puhelinkeskusten keskusneidit saattoivat aikoinaan kuulla
meheviäkin juoruja. Kumman syy juorun leviäminen oli; lörpöttelevän
keskusneidin vai hänen, joka supatti salaisuutensa puhelimeen?

1 kommentti:

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Etätyöt työhyvinvoinnin työkaluna

  Etätyöt ja työhyvinvointi Asiantuntijatyössä ja etenkin tietotyössä etätyöt ovat olleet monessa organisaatiossa tuttu työskentelytapa jo...