Hyödyttömät ihmiset

Aivot pysyvät virkeinä ja toimintakuntoisina kun niitä käyttää. Aivot kehittyvät kuten lihaksetkin, treenaamalla. Aivot kehittävät yhä uusia synapseja sen mukaan, kun niitä tarvitaan. Esimerkiksi aivohalvauksen tai onnettomuuden seurauksena tuhoutuneiden synapsien kiertämiseen aivot pystyvät kehittämään kiertoteitä ja uusia yhteyksiä kuntoutuksen tuloksena.

Ihmisen kehittäessä tietokonetta, joka kykenisi samanlaiseen ajatteluun kuin hän itse, mallina käytetään aivojen rakennetta. Syväoppimisessa käytetään kerroksittain olevia neuroverkkoja, joissa virtuaaliset neuronit jäljittelevät luonnollisten neuronien toimintaa, joskin melko pelkistetyst

Kulisseissa siivotaan

Tekoälyä käytetään ja tullaan yhä kiihtyvällä tahdilla
käyttämään helpottamaan ihmisten elämää ja tekemään rutiinipäätöksiä ihmisten
puolesta. Tämä on tekoälylle jo melko helppoa. Se kerää ihmisten
käyttäytymisestä valtavan määrän dataa ja prosessoi sitä huikean nopeasti ja
tehokkaasti. Lopputuloksena se pystyy tarjoamaan käyttäjälleen juuri sitä mitä
käyttäjä haluaa ja tarvitsee. Sosiaalinen media on tästä hyvä esimerkki.
Algoritmit määrittelevät kenen päivitykset näkyvät useimmiten uutisfeedissäsi. Ethän
kuvitellut näkeväsi Facebookin uutisissa kaikkien ystäviesi päivityksiä
tasapuolisesti?

Sitä mukaa kun tekoäly ottaa enemmän ja enemmän roolia
tiedon käsittelyssä, ihmisaivot tekevät sitä vähemmän. Luonnolla on tapana
pikkuhiljaa karsia joutaviksi havaitsemiaan osasia ja käytön puutteessa
synapsit kuihtuvat. Vähän samaan tapaan kuin pikkuvarvas.

Työelämässä robotit ja tekoäly ottavat hoitaakseen ruohonjuuritason perustehtäviä, mutta samalla se kaventaa ihmisten omaa osaamista.  Riskinä on, että ajan mittaan tärkeää tietotaitoa pääsee häviämään kokonaan.

Teknologian kehityksestä ja informaatioähkystä haittavaikutuksineen on puhuttu ainakin pari vuosikymmentä. Ihminen on luonnostaan aina ollut hyvin utelias laji, mikä osaltaan varmasti selittää aivojemme kehittymisen ylivertaisiksi muihin lajeihin nähden. Myös ihmisen fyysinen heikkous muihin lajeihin nähden on varmasti vaikuttanut aivojen ylikehittymiseen. Katoaako ihmisen uteliaisuus, jos se ei enää ole eloonjäämistaistelun ase? 

Tilaa kasvaa

Uskon ja toivon, että tekoälyn ottaessaan harteilleen
rutiinityötä ja siivotessaan epärelevanttia datavirtaa, ihmisaivoille jää
enemmän kapasiteettia toteuttaa uteliasta luonnettaan. Työelämässä työntekijät
pystyvät keskittymään ydinosaamiseensa ja kehittämään ammattitaitoaan, kun aika
ei kulu rutiininomaiseen työhön. Palkanlaskijat pystyvät keskittymään omaan osaamiseensa
ja tarjoamaan asiantuntijuuttaan palkkahallinnossa ja kirjanpitäjän olemaan tehokkaammin
yrityksen päätöksenteossa tukena. Hoitohenkilöstö pystyy keskittymään ihmisen
hoitamiseen. Vaikutukset ulottuvat lähes joka alalle ja koko yhteiskuntaan.

Ehkä lopulta kaiken aivojumpan tuloksena ihmiskunta kykenee
yhä uusiin saavutuksiin ja lopulta löytää keinot elää maapallolla tuhomatta
sitä. Ihmiskunta kehittyy pakon edessä ja nyt alkaa olla jo korkea aika suuriin
muutoksiin.

Kuka saa puhua teknologiasta?

Olin kuuntelemassa Linda Liukkaan puheenvuoroa Satakunnan ammattikorkeakoululla viime viikolla. Linda Liukas on lastenkirjailija, joka on kirjoittanut lapsille suunnatun maailmanlaajuisesti levinneen kirjan ohjelmoinnista. Jotkut ovat häneltä kysyneet miksi lastenkirjailija puhuu algoritmeista ja koodauksesta. Lindan vastaus oli mukailtu Astrid Lindgrenin sanoista, miten politiikka on liian tärkeää jätettäväksi poliitikoille; ”Teknologia on liian tärkeää jätettäväksi teknologisteille. ”

Kuin alleviivauksena luin hetken päästä paikallisen sanomalehden nettijulkaisusta lukijan kommentin siitä, miten Linda Liukas ei osaa itse koodata.

Muutama päivä sitten luin LinkedInissä kärkevän aloituksen siitä, miten tekoäly on aihe, josta kuka tahansa saattaa esittää näkemyksiään, vaikka ei olisi alalla ollenkaan. Kannanotto jäi kaihertamaan kuin kivi korkkareissa.

Kuka sitten saa puhua teknologiasta ja sen kehityksestä, algoritmeista ja tekoälystä? Koodarit, insinöörit ja data-analyytikot ehkä? Saattaa kyllä olla, että juuri lastenkirjailijalla olisi enemmän taitoa sanoittaa asioita ymmärrettävään muotoon.

Uusi teknologia on täällä

Teknologian kehitys tietokoneiden laskunopeuden parantuessa on
tuonut aivan uusia mahdollisuuksia hyödyntää esimerkiksi tekoälyä eri
elämänaloilla.  On varmaa, että tämä teknologia
ei jää teknisille aloille. Nyt jo konenäköä voidaan käyttää lääkärien apuna diagnostiikassa,
vakuutusyhtiöt ja pankit käyttävät tekoälyä apuna riskianalyyseissään ja
algoritmit määrittelevät mitä näet uutisvirrassasi avatessasi sosiaalisen
median sovelluksiasi. Onko tämä siis asia, josta saa puhua vain määrätyt
ihmiset tietyiltä aloilta?

Perintönä pelko

Ihminen luonnostaan suhtautuu epäileväisesti uusiin asioihin
ja näin kuuluukin olla. Ihminen on myös luonnostaan utelias. Sitä mukaa kun
tieto ja ymmärrys lisääntyy, vähenee uuden asian tuoma pelkokin. Pelko taas
estää oppimista ja kehittymistä. Ja mitä tapahtuu, kun oppiminen ja kehittyminen
loppuu?

Se sukupolvi, joka tulee elämään tekoälyn ja algoritmien keskellä ovat meidän lapsemme. Emme ehkä osaa opettaa heille kaikkea, mitä heidän tulisi tietää pärjätäkseen muuttuvassa maailmassa. Miten voisimmekaan, kun emme itsekään osaa. Onneksi meidän ei tarvitsekaan. Sen sijaan voimme opettaa lapsille tervettä uteliaisuutta ja halua oppia. Voimme opettaa heitä keskustelemaan, sanoittamaan, analysoimaan ja ajattelemaan. Ja ennen kaikkea, voimme olla tartuttamatta heihin omia pelkojamme.

Kynä miekkaa mahtavampi, sana sotaa suurempi

Elokuvista on tuttu kauhukuva, jossa vahva tekoäly on kehitetty niin pitkälle, että se hallitsee ja kontrolloi ihmistä. Eli toisin sanoen ajaudumme elämään maailmassa, jota emme ymmärrä emmekä näin ollen hallitse. Jos keskustelu teknologian kehityksestä jätetään vain rajatulle ryhmälle, elämme lopulta juuri tässä kauhukuvassamme. Ihan ilman vahvan tekoälyn kehittymistäkin sekä Matrixin ja Skynetin tyyppistä ihmiskunnan alistamista, päädymme elämään maailmassa jota hallitaan yli ymmärryksemme.

Ainoa tapa selvitä muutoksissa, on ymmärtää niitä.
Vuorovaikutus, elinympäristön sanoittaminen ja avoin keskustelu ovat ehdottoman
tärkeitä, jotta maailmastamme ei muodostu kapea-alainen tai hallitsematon.

Niin kenellä nyt sitten onkaan oikeus puhua teknologiasta, tekoälystä ja algoritmeista? Kenellä ei ole oikeutta keskustella ja analysoida omaa elinympäristöään? Koko kysymys on oikeastaan aika absurdi.

IoT ja juoruileva keskusneiti

Aamulla radiossa kerrottiin lankapuhelimien poistuvan
kokonaan käytöstä. Hämmästyin hieman uutista. En toki lankapuhelimien uhkaavaa
sukupuuttoa, vaan ajatusta siitä, että niitä vielä on jossain. En muista
nähneeni yhtäkään yli viiteentoista vuoteen.




Onhan tavalliset kännykätkin jo hävinneet lähes kokonaan, joskin retrovillitys on nostanut niitä vielä hieman ihmisten tietoisuuteen. Se oli sitä aikaa, kun puhelimen olemassaolon tarkoitus vielä oli puhelujen välittäminen.




Yle uutisoi aiheesta: Puhelinlankojen joutsenlaulu jatkuu: Telia lopettaa lankapuhelinliittymät

Robotti-imurin evoluutio

Tekniikan maailman artikkelissa, Robotti-imurit tulivat aikuisiksi, kerrottiin ensimmäisten robotti-imurien tulleen markkinoille vuosituhannen vaihteessa. Ensimmäisen robotti-imurin suoritus ei saanut kuitenkaan huikeaa suosiota, vaan sitä verrattiin yhteistyöhaluttoman teinin imurointisuoritukseen.

Nykyiset robotti-imurit ovat paitsi tehokkaita myös älykkäitä. Robotti-imurit keräävät isot ja pienet roskat sekä karvat tukkeutumatta. Ne osaavat ladata itsensä itsenäisesti, tietävät missä ovat ja missä ovat olleet ja kykenevät säätämään itse tehoaan riippuen imuroitavasta alustasta. Eivätkä ne marise kotitöistä. Ne ovat siis hyvinkin kasvaneet aikuisiksi.

Robotti-imurin esi-isät

iRobotin kehitysvaiheita tutkiessani löysin sen kehityshistorian, mikä olikin varsin kiintoisaa luettavaa. Referoin sitä hieman tähän teille.
iRobotin ensimmäiset robotit, Genhis (1991) ja Ariel (1996) kehitettiin tutkimaan muita planeettoja ja toimimaan sota-alueilla miinanraivausrobotteina säästäen ihmishenkiä!

2001 kehitetty PackPot auttoi WTC-iskujen jälkeen pelastustyöntekijöitä ja sitä on käytetty laajemmin myös sota-alueilla pommien purkamiseen. Robotti-imurin esi-isät olivat siis melkoisia sankareita, kehitetty tekemään suuria asioita ihmisen hyväksi.

2002 ilmestyi ensimmäinen varsinainen imuri, Roomba. Sitä on sittemmin myyty yli 12 miljoonaa kappaletta ympäri maailman, joten ehkä se ei kuulunut näihin Tekniikan maailman mainitsemiin haluttomiin teini-robotteihin.

Aikuiset robotti-imurit

2000- luvun aikana pikku robotit ovat käyneet läpi melkoista kehitystä. iRobot on kehittänyt mm tiedustelurobotin, kommunikaatiorobotin sotilastarkoituksiin sekä vedenalaisen itsenäisen robotin öljykatastrofien valvontaan. Samalla on kehittynyt yhä tehokkaampia ja älykkäämpiä imureita, robotti räystäskourujen puhdistukseen (Loof) sekä moppausrobotti Braava.

Tunnen tarvetta puolustaa näitä sympaattisia robotti-imureita, etteivät ne jää nyt esi-isiensä sankariviitan varjoon. Imurointi on yksi raskaimmista kotitöistä ja sen huomaa hyvin nopeasti jos fyysinen toimintakyky heikkenee. Eli jos selkä ns. naksahtaa tai vanhetessa liikuntakyky huonontuu. Myös ruuhkavuosissa räpiköivät tietävät, kuinka paljon arvokasta aikaa kuluu imuroidessa hiekkaa ja koirankarvoja yhä uudestaan lattioilta.

Robotti-imureita on luonnehdittu arjen sankareiksi ihan syystä, mutta vasta tähän kehityskaareen tutustuttuani huomasin, kuinka osuva nimitys onkaan. Nehän ovat synnynnäisiä sankareita!

Robotti-imureista ja muista kotiroboteista voit lukea lisää täältä: Robotit kotonamme

Robotit kotonamme

Kun roboteista puhutaan, saattaa mieleen tulla takavuosien Robocop tai isojen teollisuuslaitosten tuotantotilat ja niiden robotit. Itselleni tulee mieleen ensimmäisenä kotipitäjän robottitehdas, jota nuorempana kävin kesätöissä pelonsekaista kunnioitusta tuntien siivoilemassa.

Pikkuisia robottikavereita kuhisee joka puolella ympärillämme. Tai jos nyt ei ihan joka puolella niin enenevissä määrin kuitenkin. Puhun nyt robotti-imureista, robottiruohonleikkureista ja muista kodin pikku roboteista, jotka valtaavat alaa isommilta ja kankeammilta kollegoiltaan. Miten näihin pikkuapureihin suhtaudutaan tai miten niihin pitäisi suhtautua?

Hifistelyä vai hyötyä?

Onko pienet kotirobotit hyödyllisiä apureita vai pelkkää hifistelyä ja snobbailua, jota harrastaa korkeintaan insinöörit, hörhöt ja uusavuttomat? Ruohonleikkuu ihan tavallisella koneella on terveyttä edistävää kuntoilua ja asunnon imurointiin käytetty puoli tuntia ei suuri panostus omaan kotiin ole.

Ennen kuin suorilta käsin syyttää robottileikkurin hankkinutta naapurin isäntää snobbailevaksi IT-hörhöksi, kannattanee asiaa miettiä toisenkin kerran. Imurointi ja ruohonleikkuu tuntuu kevyeltä silloin kun olet ihan kunnossa. Toimintakyvyn syystä tai toisesta alentuessa esimerkiksi imurointi alkaa kuitenkin nopeasti tuntua raskaalta tehtävältä, joka toistuu suhteellisen usein. Selkävaivat, ikä, raskaudet tai huimaus aiheuttavat haasteita, joita pieni robotti voi helpottaa huomattavasti.

Aika on rahaa

Toinen mahdollinen näkökulma on käytettävissä oleva aika. Vaikka olisit elämäsi kunnossa, niin esimerkiksi koirataloudessa saatetaan joutua imuroimaan jopa päivittäin. Väistämättä tekee mieli alkaa laskea rahallista arvoa sille ajalle, joka imurointiin menee kuukaudessa. Laske tässä välissä vaikka omalla kohdallasi, kuinka paljon käytät omaa aikaasi imuroimiseen. Tai vaimo käyttää. Se aika on pois muista asioista, kuten vaikkapa perheeltä ja ystäviltä.

Luin eräänä iltana keskustelua, jonka aloitti koirankarvoihin tuskastunut koiranomistaja ja keskustelusta nousi yksi selviytymisstrategia ylitse muiden: robotti-imuri! Robotti-imuri on karvanlähtöajan pelastus. Väitän, että se saattaa pelastaa myös aika paljon hermoja.

Aika-näkökulmaa voi miettiä myös robottileikkurin suhteen. Suomen kesä on yleensä lyhyt ja vähäluminen. Lomat vielä lyhyempiä ja täynnä ohjelmaa. Asiasta ei tarvitse varmaan sanoa enempää. Toki jotkut jopa pitävät nurmikon leikkaamisestaja tämä heille suotakoon. Meille muille voi robotit tuoda lisää rentoutumisaikaa ja siistin pihapiirin.

Entä jos aikaa on ihan tarpeeksi eikä fyysisessä kunnossakaan ole mitään moitittavaa, onko kotirobotti silloin turhake? Saako kotiinsa haluta teknisen apuvälineen ihan vain, koska ei vain halua leikata nurmikkoa tai hinkata imurilla nurkkia?

Minä sanon, että kaikkia kotitöitä saa inhota ihan vapaasti!

5 ohjetta sähkön säästöön – totta vai tarua?

Ilmojen taas viiletessä kasvanevat sähkölaskutkin samaa tahtia. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa 34% kaikesta asumiseen käytetystä energiasta on peräisin sähköstä. Sähkön markkinahinta on ollut jo muutaman vuoden nousujohteinen ja jatkanee samaa trendiä edelleen. Neuvoja ja väitteitä kylmässä pohjolassa sähkön säästöön suhteen on useita, mutta tarkastellaan viittä yleisimmistä tarkemmin.

1. Alenna lämpötilaa 20-22 asteeseen.

Parikymmentä astetta pitäisi riittää sisälämpötilaksi ja villasukat ovat suositeltava asuste, varsinkin talviaikaan. Makuuhuoneen lämpötilaksi suositellaan jopa 18 asteen lämpötilaa ja peiton alla varmasti tarkeneekin. Mukavuudenhaluinen ohjelmoi lämmityksen suuremmalle hiukan ennen heräämistä, niin aamukahvin keittoon ei tarvitse lähteä hengitys huuruten.

2. Lämmitä takkaa tai leivinuunia

Tilastokeskuksen tietojen mukaan 22% asumiseen käytetystä energiasta tulee puusta. Sähkölaskua tämä säästää varmasti, mutta jos puhutaan ylipäätään energiakustannusten säästöstä, niin säästöön ja sen suuruuteen vaikuttaa useampikin asia. Sähkön hintataso ja lämmityspuiden alkuperä ovat suurimpia säästön suuruuteen vaikuttavia asioita. Myös takan varaavuus tai mahdollisuus ruuan valmistamiseen samalla energialla vaikuttavat kokonaissäästön suuruuteen.

3. Sammuta turhat valot ja sähkölaitteet

Asumisen energiakustannuksista 3% tulee valaistuksesta, joten suhtaudun epäileväisesti mahdollisuuteen säästää sähkölaskussa valoja sammuttelemalla. Valaistuksella on merkitystä ihmisen vireystilaan ja jopa turvallisuuteen, joten ennemmin kannattaa ajastaa ja automatisoida valaistustaan, kuin kompastella pimeässä. Turhaa kulutusta on kuitenkin suotavaa välttää ja ekologisesti vastuullinen sammuttaa tarpeettomat valot. Esimerkiksi vessojen ja vaatehuoneiden varustaminen liiketunnistimilla voi olla hyvä ratkaisu, ellei halua automatisoida valaistustaan kerralla kokonaan.

4. Huomioi ilmalämpöpumpun pakkasrajat

Ilmalämpöpumpun hyötysuhde heikkenee nopeasti pakkasen kiristyessä. Vaikka pohjoisen oloihin tarkoitettu pumppu tuottaakin lämpöä kovillakin pakkasilla, se ei enää säästä sähköä. Muista kuitenkin laittaa pumppu takaisin päälle ilman lauhduttua tai hanki automatiikka hoitamaan asia puolestasi. Yllättävän moni myös laiminlyö pumpun suodattimien säännöllisen puhdistamisen ja huollot.

5. Tiivistä ikkunat ja ovet

Lämmitysenergiasta turhan suuri osa karkaa harakoille, mikäli ikkunat ja ovet vuotaa. Lämpö kuitenkin nousee ylöspäin ja todellisuudessa suurin osa lämmöstä karkaa katon kautta, mikäli yläpohjan eristys ei ole kunnossa. Katon kautta karanneelle lämpimälle ilmalle tulee luonnollisesti korvausilma jostain. Yleensä ikkunoiden ja ovien raoista vahvistaen vedontunnetta.


Sähkön säästämisen sijaan pitäisi puhua energian säästämisestä ja sopivien lämmitysmuotojen valinnasta. Myös talotekniikan päivittäminen ja ylipäätään talon kunnosta huolehtiminen säästää euroja ja tuo elämiseen mukavuutta. Huolehditaan kodeistamme!

Tekoälyn laatu

Kun puhumme kaupallisista tuotteista tai palveluista, kiinnitämme yhtenä
osa-alueena huomiomme kyseisen tuotteen laatuun ja
hinta-laatusuhteeseen. Saatamme arvioida tuotteen fyysisiä ominaisuuksia
kenties sen kestävyyden tai käyttömukavuuden kautta. Palvelun
laadukkuuden suhteen kiinnitämme huomiota työn tulokseen.

Uuden auton tai siivouspalvelun laadun arviointi on suhteellisen helppoa, mutta onko laadun arvioinnissa erilaiset kriteerit kun tuotteena tai sen osana on tekoäly? Voidaanko älykkyyttä ylipäätään arvioida laadun suhteen, kun älykkyyden määritelmäkin on tiedemiestenkin keskuudessa kiistanalainen? Perinteisenkään älyn määrittely ei ole ihan yksioikoista, joten tekoälyn kiistaton määritelmä antanee odottaa itseään vielä tovin. Älykkyyden luonteeseen liittyy vahvasti oppiminen ja kehittyminen. Kun uuteen tuotteeseen liitetään tekoäly, on se yleensä melko kehittymätön. Juuri paketista avattu tekoäly on kuin linnunpoikanen, pieni ruma ankanpoika kenties. Se osaa perusasiat, jotka siihen on oletusarvoisesti lisätty. Käytössä datan lisääntyessä se oppii kokoajan enemmän. Rumasta ankanpojasta kasvaa joutsen. Tekoälyn laatua ei siis voida arvioida sen perusteella kuinka älykäs se on, johtuen sen jatkuvasta kehittymisestä ja määrittelyn vaikeudesta. Tekoälyä ja sen laatua voidaan kaiketi lähteä arvioimaan laadun määrittelyn kautta. Tuotteen laatuvaatimus määräytyy asiakaslupauksen mukaan eli sen mukaan mitä asiakkaalle on luvattu ja mitä asiakas odottaa. Jos tekoäly vastaa siihen tarpeeseen, johon se on myyty voidaan se määritellä laadukkaaks

Vaasan yliopiston asiantuntijablogissa filosofian professori Tommi Lehtonen toteaa ” Pidämme älykkäänä laitetta, joka hoitaa tehtävänsä kuin unelma. Tyhmäksi rakkineeksi taas haukumme sitä, mikä ei toimi tai mitä emme osaa käyttää. Viimeksi tänään hiillyin kännykälleni.”

Koko julkaisu on luettavissa täältä: Tekoälyn jäljillä




Jäikö jotain huomaamatta? Miten sinä määrittelisit laadukkaan tekoälyn? Mitä sinä odotat laadukkaalta, älykkäältä automaatioratkaisultasi?

Analoginen nainen

Arvostan suuresti painettua sanaa. Aamukahvi ja rapiseva sanomalehti. Syysiltana nautittu teekupillinen ja hyvä kirja. Vastuullinen ja järkevä osa aivoistani yrittää vakuuttaa minua mobiililehtien ja e-kirjojen ekologisuudesta ja käytännöllisyydestä osittain siinä onnistuenkin. Silti syvällä minussa elää kaipaus painetun sanan maailmaan, eikä sillä ole mitään tekemistä rationaalisuuden kanssa. Tai ehkä sillä onkin. Olen analoginen nainen digitaalisessa maailmassa.

Vierastan myös itsepalveluautomaatteja, joita jokaiseen palvelupisteeseen pystytetään. En ole täysin ymmärtänyt onko niiden tarkoitus palvella asiakkaiden vai yritysten tarpeita, itse mieluiten valitsen ihmisen tiskin takana.
Urheilukellonikin heijastelee kaiketi samaa ajatusmaailmaa, sillä se on ulkomuodoltaan kuin tavallinen kello viisareineen ja pyöreine kellotauluineen!

Reaktioni ei liene yllätys, kun ensikertaa minulle esitettiin ajatus, että perustaisin automaatioalan yrityksen. Kyllä, pidin sitä mahdottomana. Ja mahdottoman kiehtovana!

En suinkaan vastusta kehitystä ja teknologiaa, päinvastoin. Jos ihmiskunta ei hyvin nopeasti kehitä toimintatapojaan, tuhoamme itsemme. Pienemmässäkin mittakaavassa annan suurta arvoa automatisoinnin meille suomalle turvallisuudelle, huolettomuudelle sekä säästyneelle ajalle ja rahalle.

Kodin automaatio tarjoaa sitä samaa yksinkertaisuutta ja huolettomuutta, jota painettu sana ja analoginen kello minulle nostalgisesti edustaa.

Automaation tehtävä ei ole tehdä kodin toiminnoista tieteisseikkailua. Automaation tehtävä on vapauttaa ihmisen resursseja ja antaa mahdollisuuden keskittyä siihen, mikä oikeasti on tärkeää.

- Heidi